ellä narod (kansa). 1860-luvulla Nikolai Tšernyševski ehdotti, että Venäjä voisi siirtyä suoraan sosialismiin ohittaen kapitalistisen yhteiskunnan.

t viikingit, joita bysanttilaiset kutsuivat varjageiksi, yhdistivät ryöstelyn ja kaupan ja alkoivat retkeillä Baltiasta Mustallemerelle ja Kaspianmerelle johtavilla vesireiteillä.[14] [15] Jokien varrella asuneet slaavit palkkasivat varjageja usein suojelijoikseen. Vanhimpien kronikoiden mukaan Rurik-nimisestä varjagista tuli Novgorodin ruhtinas n. vuonna 860. Todellisuudessa hänen hallintopaikkanaan saattoi olla Laatokanlinna (Novgorodin kaupunki perustettiin nykyarkeologian mukaan aikaisintaan noin 930). Noin vuonna 880 hänen seuraajansa ottivat haltuunsa Kiovan ja perustivat Kiovan Venäjän, tai Kiovan Rusin, Dnepr-joen laaksoon.[16] joka oli aiemmin ollut kasaarien vallassa.[17] Kiovan Venäjä käsitti jo 800-luvun lopussa laajan alueen, joka toimi nykyisen Venäjän esimuotona. Varsinaisesta Venäjästä ei kuitenkaan vielä voi puhua siitäkään syystä, että Kiovan Venäjä voidaan nähdä niin ikään Ukrainan ja Valko-Venäjän alkuna. Venäjän alueen väestölle Ordan aika merkitsi raskasta taakkaa verojen ja sorron muodossa ja alueen sivistysarvoille ja kehityksNimi rus, yhdessä suomen kielen ruotsin ja viron rootsin kanssa, liittyy monien tutkijoiden mukaan Ruotsin Roslageniin tai soutamista kuvaavaan sanaan. Tämä teoria on hyväksytty Länsi-Euroopassa yleisesti. Eräät venäläiset tutkijat ovat myös esittäneet, että sanalla olisikin slaavilaiset tai persialaiset juuret. On esimerkiksi esitetty, että sana tulisi eteläslaavilaisen rosamondi-kansan nimestä. Varmalta joka tapauksessa näyttää, että Kiovan Rusin hallitsevan luokan keskuudessa skandinaavinen aines oli merkittävässä osassa. Kiovan Venäjä käsitti keskitetysti hallitun ryhmän ruhtinaskuntia, joiden päätarkoituksena oli ylläpitää jokien kauppareittejä, joiden kautta kuljetettiin turkiksia, mehiläisvahaa ja orjia Skandinavian ja Bysantin välillä. 900-luvun loppuun mennessä skandinaavinen vähemmistö oli sulautunut slaavilaiseen väestöön. Kiovan Venäjän pitkäkestoisimpia vaikutuksia oli ortodoksisen uskon slaavilaisen version kehittyminen, joka vaikutti voimakkaasti Venäjän kulttuuriin seuraavan tuhannen vuoden ajan. Kiova kääntyi kristinuskoon ruhtinas Vladimirin hallintokaudella 988, jolloin kaikki asukkaat kastettiin. Muutamia vuosia myöhemmin luotiin ensimmäinen lakikokoelma, Russkaja pravda. Kiovan ruhtinaat noudattivat Bysantin esimerkkiä ja pitivät kirkon tuloineen riippuvaisina valtiosta, mikä johti siihen, että Venäjän kirkko ja valtio ovat aina olleet läheisessä yhteydessä. 900- ja 1000-luvuilla Kiovan Venäjästä tuli suurvalta.[18] 1000-luvulle tultaessa, etenkin Jaroslav Viisaan hallintokaudella, Kiovan Rus kykeni taloudessa, arkkitehtuurissa ja kirjallisuudessa saavutuksiin, jotka ylittivät Länsi-Euroopan saavutukset. Verrattuna läntiseen kristikuntaan venäjän kieli sai vain vähän vaikutteita kreikan- ja latinankielisistä varhaisista kristillisistä kirjoituksista. Tämä johtui kirkkoslaavin käytöstä jumalanpalveluksissa. 1000- ja 1100-luvuilla turkkilaisten paimentolaisheimojen, kuten kiptšakien ja petsenegien, jatkuvat hyökkäykset saivat aikaan slaavien massiivisen muuton turvallisimmille pohjoisen metsäalueille, erityisesti Metsäntaka-nimellä tunnetulle seudulle.[19] Monien muiden Euraasian alueiden tavoin nämä alueet joutuivat mongolien valtaamiksi 1230-luvun loppupuolelta alkaen. Myöhemmin nämä myös tataareina tunnetut valloittajat muodostivat Kultaisena ordana tunnetun valtion, joka ryösteli Venäjän alueen ruhtinaskuntia ja hallitsi alueen etelä- ja keskiosia yli kolmen vuosisadan ajan. Mongolien valta hidasti alueen taloudellista ja sosiaalista kehitystä.[20] Novgorodin tasavalta sekä Pihkova säilyttivät kuitenkin osan autonomiastaan mongolien aikana ja osin säästyivät muita alueita vaivanneilta levottomuuksilta. Aleksanteri Nevalaisen johtamat novgorodilaiset olivat karkottaneet saksalaiset ristiretkijoukot, jotka pyrkivät muuttamaan alueen siirtomaakseen. Kiovan Venäjän valtio hajaantui lopulta sitä kollektiivisesti hallinneen ruhtinassuvun sisäisten kamppailujen tuloksena. Mongolit olivat hävittäneet Kiovan pahoin vuonna 1240, sen valta-asema hiipui ja sitä ympäröineet Vladimir-Suzdal koillisessa, Novgorodin tasavalta luoteessa sekä kaakossa sijainnut Galitsia-Volynia puolestaan suhteessa vahvistuivat.[21] Galitsia-Volynia sulautui lopulta Puola-Liettuaan, kun taas mongolien vallan alle jäänyt Vladimir-Suzdal ja itsenäinen Novgorodin tasavalta muodostuivat modernin Venäjän perustaksi. Kiovan Venäjä hajaantui valtiollisesti täysin ruhtinasperheiden aseellisiin valtakamppailuihin. Kiovan mahti väheni pohjoisen Novgorodin ja kaakon Halych-Volhynian kustannuksella. Mongolien valloitus 1200-luvulla tuhosi lopulta Kiovan. Halych-Volhynia liittyi Puola-Liettuaan ja mongolien hallitsema Vladimir-Suzdal ja itsenäisyytensä säilyttänyt Novgorod tulivat modernin Venäjän valtion perustaksi.