ust about good morning from #Greatstone. Sparkling seasonal weather for the big day, cold and clear. Here's my two Jacks, patient as ever while I take photos. Joulupukki @LensAreLive @metoffice

d that we live with him in the shadows as he lived. This way of life had its own characteristics: We could not identify ourselves using real names, disclose our relationship with him or reveal his name. We were continuously on the move. Relatives and neighbors were not allowed to visit us. We did not have our own house as I mentioned earlier. 4- How was Hajj Imad's sincerity reflected in his work? What were his recommendations to his family? Hajj Imad was known for being quiet from a young age. And this was confirmed by his late mother, Hajjah Um Imad. This is also what I saw during my marriage. He never talked about anything related to his jihad work during our family gatherings. He was kind and funny. And he was always distracted. I knew he was constantly thinking about his work. His entire life, Hajj never separated himself from his work. Every shred of his soul and body was work. During our family gatherings, when he learned something new or something grabbed his attention, I automatically knew that he was thinking of investing this newly acquired knowledge in his work even if we regarded it as simple and normal. He had love, which was blended with intelligence and foresight. He also had this ability not to attribute any of the resistance’s achievements to himself. This I cannot grasp, but it is a special gift granted to him. He never had difficulty being discrete. It was part of his nature. He did not acquire it as a skill due to the peculiarity of his security work. Sincerity is the result of a daily behavior and persistence in repeating Dhikr [short phrases or prayers]. He asked me to search for prayers to help him perform his work, and I searched and inquired. I even suggested he recite prayers when I saw him fatigued, and he recited them. He was not a person who gave advice directly. He did not educate others through the use of words. His manner towards his jihadist work, which I closely examined throughout his career, was more profound than words and advice. It was a practical will. His priority was ‘to give’ in order to preserve this resistance and for it to continue to thrive. And this was the distinguishing quality of the resistance’s martyred leaders. Sayyed Abbas Al-Mousawi clearly expressed the conviction of Hezbollah in his final speech before his martyrdom – "the main will is to preserve the resistance". 5- Could you please reveal some of his traits as a husband, a father and a leader? He was a servant not only in worship, but also toward his nation and all the oppressed. He harnessed himself, his soul, mental abilities and physical skills for his nation and for the establishment of the truth. He was not a traditional husband and father. He did not have specific

Pyylevä, hyvin lyhyt, valkopartainen tonttu työskentelee korkean tunturitalon ylimmässä kerroksessa Korvatunturilla. Päivittäin saapuessaan töihin tonttu kävelee 500 askelmaa ylös pajaansa.

Saunamökki muuttuu työhuoneeksi. Seuraan tuulta, säätiedotuksia, merta, taivasta, tähtiä. Luonto esittää loppumatonta pantomiimia. Värit vaihtuvat, taivas leiskuu lilaa ja pinkkiä. Ajatus kiitää pitkin öistä linnunrataa. Teen pitkiä soutulenkkejä ja retkeilen lähisaarilla. Ahmin saaristokirjallisuutta. Ympyräni sulkeutuu. Alan viihtyä erakkoelämässäni. MONI on selvästi tehnyt saman valinnan. Mökkirannat ovat edelleen täynnä veneitä. Paikallinen ruokakauppias kertoo, että syksyllä on ollut asiakkaita kolmannes enemmän kuin normaalivuonna. Olen aina kammonnut aamuja ja kylmää vettä. Nyt voin kokeilla erilaisia persoonia. Miltä tuntuisi olla kylmäuimari-aamuihminen? Säntään jo varhain hereille ihailemaan nousevan auringon valoteatteria ja loiskuttelen saaristomeressä. Kylmä vesi on kuin pieni humala ilman krapulaa. Kroppaan hyökyy hormoneja: kortisolia, adrenaliinia ja endorfiinia. Jään koukkuun tunteeseen ja hymähtelen kelvottomalle aiemmalle itselleni. Aila-myrskyn alla syyskuun puolessa välissä sidon alumiiniveneen viidellä köydellä laituriin ja linnoittaudun sisätiloihin. Yöllä heräilen tuulen rytinään nurkissa. Mökkikallion komea kelopuu kaatuu, ja sähköt katkeavat.

amuaurinko kultasi huurteiset pellot 10. marraskuuta.­KUVA: SENJA LARSEN Ajan puolen tunnin venematkan kauppaan laskettelulaseissa, kaksi untuvatakkia ylläni. Lähisatamasta ei enää saa polttoainetta, joten hamstraan bensaa kanistereihin. Yritän suunnitella syömiset siten, että riittää, kun kaupassa käy kerran kuussa. Selvittiin näillä saarilla ennenkin. Nykyvarustus olisi ennen ollut ylellisyyttä. Kuormaan jättikassin toisensa jälkeen veneestä kottikärryyn ja pusken varastoja mäkeä ylös. Valmistaudutko maailmanloppuun, mies nauraa. Samoissa hamstraushommissa olen, kuin moni muu. Lataan kellariin lanttua, punajuuria, palsternakkaa, sipuleita, multaporkkanoita ja neljää eri sorttia perunoita: annabellaa, afraa, puikulaa ja uuniperunoita. Maitojauhetta, tomaattimurskaa, mustikkakeittoa. Riisiä, jauhoa ja kuivahiivaa. Silakkaa ja silliä. Miehen veli kaataa peuran, josta saamme pakastimeen kuusi kiloa jauhelihaa. Verkoilla nousee siikaa, hauki, kampela ja suutari. ENNEN pakkasia yritän edetä saaristolaisen sivistystasolle ja oppia sienestäjäksi, mutta löydän lähinnä myrkkyseitikeitä. Keitän, raastan, pilkon ja siivutan. Näin paljon kotitöitä en ole tehnyt sitten ajan, kun lapset olivat pieniä. Kalifornialaisessa palveluyhteiskunnassa kaikki toimitetaan ovelle ja tapoihin kuuluu tilata kotiin siivooja, syödä ravintolassa, käyttää pesulapalveluita. Saarierakkojen ruokavalio alkaa olla kuin emännän oppaasta. Keväällä kerätyt koronakilotkin karisevat hiljalleen. Viikoittainen kohokohta on Piilaakson-suomalaisten videopuhelu. Kotimaan-suomalaisten piittaamattomuutta koronasta jaksetaan aina hämmästellä. Eletäänkö siellä oikeasti niin, kuin mitään ei olisikaan, kysyvät Kaliforniassa koteihinsa suljetut. Keväällä omaksuin Kalifornian ankaran suhtautumisen koronaan. Ilman maskia ei liikkunut kukaan, ravintolat suljettiin ja koulut ovat olleet etäopetuksessa sitten maaliskuun. Suomi sen sijaan on yhä auki. Kuin eläisi aivan toisella pandemiaplaneetalla. Mietimme mistä erot johtuvat. Politiikasta, yhteiskunnasta vai sairaanhoitojärjestelmistä? Siitä, miten kansalaisille viestitään? Vai onko Suomi vain niin pieni maa, että tilanne on helpompi pitää kasassa? Suurin ero on sosiaalisuudessa, väittää Piilaaksosta Suomeen tullut ystäväni. Kaliforniassa kaikki kyselevät toistensa kuulumisia, jutustelu on suorastaan kansalaisvelvollisuus. Suomessa huikataan vastaantulevalle kaverille moikka, ja kaupan kassa sanoo kiitos. Ilmateitse leviävän viruksen synnyttämässä pandemiassa sellainen vähäeleisyys on enemmän kuin paikallaan.

Turkmenialainen tyttöystävä

astauksena käyttäjälle @JyriKomulainen Kirkko on vain #kirkko ja taide on vain #taide kuulostaa politiikan tutkijasta jännältä. Jossain mielessä toki X on vain X. Sit toisaalta olen tavannut pappeja, joista osaa voi pitää melko kommunistisina ja toisia melko fasistisina.ida nykänen Kyl kai niiden aktivismit johonkin vaikuttaa.