mielenterveyskuntoutujia on kaikkiala

UKSET Kommentit (12) Jaa Hakaniemen ay-miljöössä neuvostoliittolainen patsaskin on raikas tuulahdus PÄÄKIRJOITUS 5.5.2015 1:59 Päivitetty: 5.5.2015 10:44 KOLUMNI Elina Grundström Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija. 681 37 12 Helsingin Hakaniemi on sulkeutunut paikka. Demareiden puoluetoimisto näyttää metallisen julkisivunsa takana sotilasbunkkerilta. Historiallinen työväentalo Paasitorni on muutettu kaupalliseksi konferenssikeskukseksi, johon tavallisella kansalla ei ole asiaa. Suomen suurimman ammatillisen keskusjärjestön pääkonttorin voi havaita vain vääntämällä niskansa niin kenoon, että se on vaarassa nyrjähtää. Hakaniemen toria varjostavan rakennuksen yläkulmasta voi erottaa kolme pientä punaista kirjainta S, A ja K, mutta talon alaosa on niin monimutkainen, että sisäänkäynnin löytäminen on melkein mahdotonta. Tässä miljöössä neuvostoliittolainen Maailman rauha -patsaskin on raikas tuulahdus. Se on ainoa suurelle yleisölle tarkoitettu kulttuuripalvelu suljettujen saunojen ja kabinettien saartamalla aukiolla, jonka lähistöllä ei ole ensimmäistäkään kirjakahvilaa tai muuta avointa työväentilaa. Ennen vanhaan työväentalot olivat kaiken kansan kulttuurikeskuksia. Nykyään ne on muutettu museoiksi tai vuokrattaviksi juhlatiloiksi. Elävää työväenkulttuuria edustaa vain poliittista historiaa opiskelleiden mediavaikuttajien huumoriyhtye Punatähdet. Julkisuudessa työväenaate on jäänyt talouspuheen varjoon. Suomessa on useita laadukkaita ja laajalevikkisiä talouslehtiä, ja jos Björn Wahlroos avaa suunsa tai Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisee uuden tutkimuksen, se on iso uutinen muissakin medioissa. Talouspuheen ilmaherruus ei ole koskaan ollut niin läpitunkevaa kuin nyt. Hakaniemessä näkyy konkreettisesti, ettei se ole pahojen kapitalistien syytä. Vasemmisto on vapaaehtoisesti vetäytynyt kabinetteihin ja luovuttanut julkisen tilan elinkeinoelämän lobbareille. Rahasta se ei ole kiinni. Matti Apusen johtamassa Evassa on töissä vain neljä henkeä, mutta se pyörittää mediaa mielensä mukaan. Hakaniemessä työskentelee kymmeniä tiedottajia ja journalisteja ja siellä julkaistaan puolta tusinaa lehteä, kuten Demokraattia, Palkkatyöläistä sekä useita laajalevikkisiä liittolehtiä. Julkaisut ovat kauniisti sanottuna hyvin eritasoisia, mutta yhteistä niille on se, etteivät ne tee yhteistyötä eivätkä tavoittele valtakunnallista näkyvyyttä. Hakaniemessä sijaitsee myös Evan kanssa kilpaileva Palkansaajien tutkimuslaitos PT, joka hoitaa viestintäänsä lähettämällä journalisteille kerran kuussa sähköpostin, jonka otsikkokentässä lukee "PT tiedottaa". Sen sisältönä on rutikuiva ilmoitus jonkin raportin ilmestymisestä. On vaikea uskoa, että vain korttelin päässä Hakaniemen torista sijaitsee Rytmi-baari, joka on tunnettu mediaväen kokoontumispaikka. Kortteli on ehkä Suomen pisin. Monet Rytmi-baarissa istuvat toimittajat ovat punavihreitä ja tunnetumpia kuin yksikään liittolehtien journalisteista. He olisivat alttiita houkuteltaviksi johonkin työväentalon modernisoituun versioon, mutta Hakaniemen hallitsijat suhtautuvat heihin lähes vihamielisesti. Ay-demarit eivät osaa enää edes kuvitella, että vasemmistolaisuus olisi mitään muuta kuin kabinetti, jossa pidetään kiinni ay-liikkeen vallan rippeistä ja jossa kaikki keskustelu on alistettu liittojen edunvalvonnalle. Tarvitaanko meillä enää koko Hakaniemeä? Minun mielestäni tarvitaan. Enemmistö suomalaisista kannattaa puoluekannastaan riippumatta työväenliikkeen perinteisiä tavoitteita, kuten tasa-arvoa ja hyvinvointivaltiota. Nämä arvot eivät enää artikuloidu politiikassa. Kun yritystoiminta kansainvälistyy ja työntekijöiden asema heikkenee, suomalaiset tarvitsevat myös toimintakykyistä ja ajan tasalla olevaa ammattiyhdistysliikettä. Helsingissä ei ehkä kaivata Guggenheimia, mutta Hakaniemeen pitäisi saada uusi työväentalo, jonka ovet ovat auki kaikille, sekä uusi uskottava media, joka nostaa hyvinvointikeskustelun talouspuheen rinnalle. Jäsenkadosta ja rahapulasta kärsivät ammatilliset keskusliitot käyvät parhaillaan yhdistymisneuvotteluja. Vuonna 2017 syntyvä suurliitto voisi periaatteessa olla uuden avoimuuden ajan alku. Pahalta kuitenkin näyttää. Vanhat ay-demarit suunnittelevat uutta liittoa vanhoissa kabineteissaan ja julkisuudelta piilossa.