1 ”Venäläisen ymmärtäminen ei ole kovin vaikeaa, vaikea kuvitella samanlaisempaa väkeä kuin suomalaiset.” 2 ”Pietarilaiset ovat hitaampia kuin moskovalaiset, pietarilaiset pystyvät olemaan hiljaa.” 3 ”Jos Kallion hipsterit pudotettaisiin kasvisravintolaan Pietariin, ne eivät lähtisi koskaan pois.”

sulaatin lehdistösihteerin Susanna Niinivaaran Pietari ei ole hullumpi kaupunki. (KUVA: SERGEI GRATŠOV) Pekka Hakala HS Julkaistu: 6.2. 2:00 MOSKOVAN-JUNASTA kun astuu Pietarin kadulle, niin muistuu äkkiä mieleen, että kaupunki oli yli sata vuotta myös Suomen pääkaupunki. Se johtuu ihmisistä: parhaassa tapauksessa ei tarvitse edes suutaan avata, paljasjalkainen pietarilainen tunnistaa suomalaisen jo jalkaterän asennosta. ”Molemmat ovat ihania kaupunkeja aivan eri syistä”, sanoo Suomen PietarinΚαλημέρα💝☀️Πόσο όμορφα θα ήταν💟⛵️ ☀️Να γελούσαμε αληθινά..να μιλούσαμε🌹☀️ ☕️να μην πληγώναμε ποτέ☀️🏖️ ο ένας τον άλλον. Καλή Εβδομάδα.💟🇬🇷-konsulaatin lehdistösihteeri Susanna Niinivaara, 49. ”Moskovassa on hauskaa se, ettei suomalaisuudella ole mitään merkitystä, ihmiset ovat joko Moskovasta tai jostain muualta.” ”Pietarissa oikein kavahdin aluksi ihmisten reaktiota, kaikki reagoivat suomalaisuuteen jotenkin. Yleensä he haluavat heti kertoa jonkin tapauksen, näkökulman tai Suomi-muiston. Ja valtaosa siitä on myönteistä, jopa imartelevaa.” NIINIVAARA on päässyt vertailemaan Venäjän nykyistä ja entistä pääkaupunkia perusteellisesti. Hän työskenteli vuoden 2006 alusta vuoden 2009 loppuun Helsingin Sanomien Moskovan-kirjeenvaihtajana. Nyt Pietarin-pääkonsulaatin Rouva Lehdistön töissä on kulunut kolme vuotta, ja kaksi on vielä edessä. Työhön kuuluu palvella venäläisiä toimittajia. Luulisi olevan hirvittävää hommaa näinä idän ja lännen välisen informaatiosodan päivinä. ”He soittelevat paljon ja useimmilla kysyjillä on vilpitön halu saada oikeaa ja tarpeellista tietoa. Tyypillinen kysymys kuuluu, että kuinka tämä asia on hoidettu Suomessa: kuinka on järjestetty pyörätiet, miten vanhat kerrostaloasunnot remontoidaan”, sanoo Niinivaara. ”Koulusta kysytään paljon, joku halusi tehdä juttua maataloudesta ja löytää Suomesta teho- ja luomutilan. Suomi 100 vuotta -juhlavuosi kiinnostaa valtavasti, ja sitten kaikki käytännön asiat kuten viisumitilastot.” AIKA monen Venäjällä työskentelevän suomalaisen taustasta löytyy jokin Karjala-yhteys, ja niin löytyy Niinivaaraltakin. Tosin hän väittää, ettei sillä ollut mitään tekemistä uravalinnan kanssa. Niinivaaran äidin isä oli kotoisin Helylästä Sortavalan kupeesta. Vaarin isä eli ukki muutti sinne Satakunnasta puusepän oppiin, meni naimisiin ja perusti perheen. Sodan syttyessä vaari joutui rintamalle ja muu perhe lähti evakkoon Hollolaan. Jatkosodan aikaan perhe palasi Helylään mutta ukki ei tainnut ottaa Suur-Suomi-juttuja aivan vakavasti: hän ei myynyt Hollolasta hankkimaansa mökkiä vaan pani sen vuokralle. Toisen evakkoreissun koittaessa perhe palasi sinne. ”Johtuiko sitten siitä, että ukki ei ollut karjalaisia vaan oli tullut sinne kouluun, että Karjala-teema ei ollut meillä koskaan kovin vahva, mitään Karjala-nostalgiaa ei kotona ollut. Ei se toisaalta mikään kielletty puheenaihe ollut. Vaarilla oli kyllä karttakirja, jossa oli niitä luovutetun Karjalan kyliä, minäkin muistan niitä lapsena katselleeni.” VENÄJÄN kielen opiskelun Niinivaara sanoo aloittaneensa aikaisin ja aivan sattumalta. Lotilan ala-asteella Lahdessa pystyi nimittäin valitsemaan kolmannella luokalla pitkäksi vieraaksi kieleksi joko venäjän, englannin tai ruotsin. ”Meistä valinta ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Myöhemmin unohdin kielen tehokkaasti, kun käyttöä ei ollut. Mutta opiskelu oli jatkossa tietysti helpompaa kun oli joku pohja olemassa.” Niinivaara käväisi Tromssan yliopistossa Norjassa ja teki vapaaehtoistyötä Mosambikissa ja Namibiassa. Opinnot Tampereen yliopistossa alkoivat 1990-luvun alussa ja opinahjolla oli tuolloin Intia-kontakteja. ”Siitä seurasi, että olin Intiassa vuoteen 2005 saakka vähintään kerran vuodessa vähintään kuukauden kerrallaan. Intiasta tuli vähän niin kuin mun kesämökki, pyrin pitämään lomat talvella ja matkustin sinne.” VENÄJÄ oli kuitenkin koko ajan Niinivaaran ilmaisun mukaan salarakas. Aiheesta on syntynyt myös kirjoja: kaksi matkaopasta, Medvedevin Venäjä yhdessä tutkija Hanna Smithin kanssa ja viimeksi raporttikirja Venäjän viides ilmansuunta. ”Maailma muuttuu mielenkiintoiseksi, kun lähtee Suomesta itään”, Niinivaara sanoo. Mutta entä tämä putinismiksi nimitetty presidentinvaltainen järjestelmä kaikkine erityispiirteineen, eikö koskaan ota pannuun? Niinivaara kuulostaa vastatessaan itseltään: ”En ota sitä henkilökohtaisena loukkauksena.”