jos minä olisin mies.suamen ssisällissota Sota päättyi 16. toukokuutaPhewee what a wild wet windy day! The ,keskiviikkokerho

https://soihtu.wordpress.com/2011/11/ [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Idin vanhemmat olivat tehtailija Josef Kristoffer Id ja Alfrida Dorotea BergströmKeskiviikkokerho on kuitenkin yhä hengissä. Sen 70-vuotisjuhlat pidettiin viime syksynä valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa, jossa pääministeri Jyrki Katainen tarjosi illallista ja valotti herroille, mitä maan taloustilanteen kohentamiseksi pitäisi tehdä. Oli luontevaa, että Katainen toimi merkkipäivän isäntänä, sillä kaikki viime vuosikymmenten pääministerit ovat tulleet Keskiviikkokerhon jäsenistöstä. Joukosta puuttuvat vain Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi, koska naisia ei kerhoon kutsuta. Heidän pääministerikausiensa lyhyyttä on selitetty juuri sillä, etteivät miesverkostot tukeneet heitä. Vie­lä 1950–1960-lu­vuil­la Kes­ki­viik­ko­ker­hon vai­ku­tus­val­ta oli suu­ri. Se pyr­ki syn­nyt­tä­mään jul­ki­suu­del­ta pii­los­sa kon­sen­sus­ta Elinvoimasta kertoo se, että kerho hankkii jatkuvasti uusia jäseniä yhteiskunnan huippupaikoilta. Hufvudstadsbladetin nettisivuilla on toimittaja Staffan Bruunin vuonna 2007 esiin kaivama jäsenlista, jossa on satakunta politiikan, työmarkkinajärjestöjen ja talouselämän nokkamiestä Lauri Ihalaisesta ja Paavo Väyrysestä Tapani Ruokaseen, Antti Herliniin ja Björn Wahlroosiin. Nimien julkaisemista seuranneessa keskustelussa arvosteltiin kerhon sisäsiittoisuutta. Entinen ministeri Arja Alho totesi Hufvudstadsbladetissa, että suomalainen eliitti on yleisestikin suljettu ja rekrytoi uusiksi jäsenikseen vain "ukkoja, jotka ovat lukeneet samat kansantaloustieteen kirjat ja ajattelevat samalla tavalla". Viisi vuotta on kulunut, mutta mikään ei ole muuttunut. Uusia jäseniä on otettu vuosittain kolme tai neljä. Heitä ovat ainakin Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen, Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemi, F-Securen perustaja Risto Siilasmaa, VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro ja Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen. Joukossa on ensimmäinen vihreä poliitikko, Osmo Soininvaara, mutta ei vieläkään yhtään naista. Keskiviikkokerhoa, Läskisoosiklubia ja sen sellaisia kutsutaan kaunistellen "herrasmieskerhoiksi", kun halutaan herättää mielikuva, että niissä vain seurustellaan eikä käytetä valtaa. Naisten jättäminen urakehitykselle tärkeiden verkostojen ulkopuolelle on kaikkea muuta kuin herrasmiesmäistä. Herrakerhojen suurin ongelma ei kuitenkaan ole se, että ne syrjivät yksilöitä, vaan se, että ne estävät yhteiskunnan kehitystä. Viimeistään kevään onnettomat osinkoveropäätökset osoittivat, että vanhat hyvä veli -verkostot ovat muuttuneet toimintakyvyttömiksi. Talous ei kohene, vienti ei vedä. Keskiviikkokerho yskii ja köhii. Vielä 1950–1960-luvuilla Keskiviikkokerhon vaikutusvalta oli suuri. Se pyrki synnyttämään julkisuudelta piilossa konsensusta eli eri alojen päättäjien yhteisiä näkemyksiä ja onnistuikin sanelemaan poliittisia päätöksiä ja työmarkkinaratkaisuja. Nykyään kerho kokoontuu kerran kuussa keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Paikalla on yleensä vain kolmannes jäsenistä, ja eläkeläisten osuus on suuri. Keskiviikkokerhon puheenjohtaja Johannes Koroma painottaa puhelinhaastattelussa, ettei kerhossa päätetä mitään. Sen sijaan käydään laveaa keskustelua ja pyritään luomaan ymmärrystä yhteiskunnallisista asioista. Koroman mielestä näkemykset ovat monipuolisia. Toisten lähteiden mukaan keskusteluissa on juuri sellainen oikeistolainen talousliberalistinen perusvire, jota voi odottaa, kun kerhon sähköpostilistoja hoitaa Elinkeinoelämän keskusliiton sihteeri. Kerhossa tutustuu ihmisiin, saa sisäpiiritietoa ja alkaa helposti hyväksyä talouseliitin vakiintuneet ajattelutavat. Rooman klubin puheenjohtaja Anders Wijkman kävi viime viikolla Helsingissä Sitran pitämässä seminaarissa. Hänen mukaansa sekä ympäristö että talous ovat ajautumassa kriisiin, koska päättäjät kuuntelevat liikaa taloustieteilijöitä ja aivan liian vähän luonnontieteilijöitä. Suomalaisten eliittikerhojen koostumus ja asialistat ovatkin vanhentuneita. Naisten lisäksi niistä puuttuvat luonnontieteet, sosiaalialan asiantuntemus, kulttuuri ja kansainväliset näkökulmat. Niistä on tullut kehityksen tulppa, joka estää kauaskantoista päätöksentekoa. Elina Grundström elina.grundstrom@kolumbus.fi Kirjoittaja on vapaa toimittaja.kos hotspot